Me odoteltiin lauantaina pikku- ihmistä kaksioon, mut toisin kävi. Iltapäivällä Janne soitti et Nanna on heräillyt tunnin välein yöllä, Itkenyt vatsakipua ja vaikuttaa kuumeiselta. Äiskä lopetti Pimenoffin lukemisen. Pakkasi reppuun mehua ja pyyhälsi kaupan kautta Puustellinrinteeseen. Pakkanen oli niin pureva et äiskä katsoi parhaaksi nousta bussiin.

Mä jäin kotiin vahtimaan kynttelikköö ikkunal. Palatessaan äiskä hais Banzolle. Mä kyselemään: mitä sille nykyään kuuluu? Äiskä sanoi et se tykkäs kovasti ku hän rapsutteli sitä jutellessaan Jannen kans. Mä siihen: Mua et koskaan jaksa rapsuttaa. Ja äiskä: Et viittis valittaa. Mä olen täällä kaiken aikaa vain sua varten. Aina kyhnytetään viekku viekus.

Mä: Tykkään enemmän rapsutuksist. Äiskä: Kuin myös.

Sit äiskä kertoi et Nannan vointi vaikutti melko hyvältä. Me toivotaan kovasti et jouluna Nanna on taas terve. Janne oli kutsunut Toby- pappankin tapaniksi kaksioon. Äiskälle se sopi ja mulle kans.

Tänään oon käynyt monta kertaa ikkunassa ihmettelemässä roskakatoksen kohta peittävää lumimassaa. Siinäpä töitä auroille ja vähän lapioillekin. Äiskä kauhoi pari päivää sitten partsin puhtaaksi lumesta. Nyt ei enää ovi aukea. Siis lunta tulvillaan valkoinen on maa