Äiskä heräsi varsin hyvävoimaisena, karpalonpunaisena ja janoisena. Mä olin hauduttanut valmiiksi vihreää teetä. Keittänyt puuron ja lennättänyt aviisin pöydälle. Meillä istuttiin hidas aamu pöydän ääressä. Varmistuttuuaan ettei oireita tule: äiskä nakkasi repun selkäänsä ja vilkutti heiheit. Palatessa se puristi nyrkissään ruohotuppoa. Mä sekosin nurtsin tuoksusta. Huusin täysillä: anna jo, anna..ANNAAAA.. Vihree maistu vähintään yhtä taivaalliselta kuin kissanminttu. Ja sitä oli riittävästi tällä kertaa.

Aurinko hellii ja helottaa. Partsille ei oo asiaa. Niinpä räppäsimme verhot kiinni. Laitoimme tuulettimen hyrräämään. Oikaisimme sohvalle. Mä pätkälle ja äiskä pitkälle. Äiskä kuuntelee uudestaan: Puhdistusta. Viron historia ei lakkaa kiinnostamasta. Kai mäkin voisin sen kuunnella.

Eipä tässä muuta. Pitää keittää perunoita. Tsau kamut