kaktuksille.
Ja sitten.
Kävi niin että liikakasvua puskeneet yrtit menettivät äiskän käsittelyssä kaikki lehtensä. Niinku melkein. Yhteen tynkään jäi elämän merkiksi tukku vihreää. Äiskä väitti, että pian sen jokaisesta sakarasta puskee uutta lehtee. Että oli raaka temppu. Pelästyin ja piilouduin kaappiin. Aattelin et jos vaikka multakin naksuu kynnet, kun on tullut noita verhoja revittyä. Älämölön oon lopettanut tältä keväältä. Laatikolla ravaamisesta tuli addiktio. Mitä äiskä meinaa. En viitsi tarkistaa googlesta, enkä "wikistä." Omapa asiani ravaamiseni. Hiukan siinä laatikko paukkuu ja seinä.
Eilen äiskä kertoi et naapuriin muutti uusia asukkaita. Pihalla telmii siis lisää lapsia. Me tykätään. Tai ainakin äiskä tykkää.
Luulen et illalla katsotaan Avalta avausmatsi. Maksukanavia ei kuitenkaan hankita, kuulemma. Kuunnellaan vaan niitä iänikuisia äänikirjoja. Samapa tuo. Sama. Ja Tsau kamut!