Äiskä kyllä nousi ylös seitsemältä. Keitti kahvin. Tarjoili mulle oikein Whiskassin härkää kastikkees. Söi itse terveellisesti. Hoiti sokrunsa. Luki hesarin. Lausu sit: "Ramasee kauheasti. Pötkötetääs Viivi sohvalla." Ja mehän ollaan pötkötetty. Pitkin päivää. Aina iltakuuteensaakka. Vain pieniä näkkärisyöntitaukoja pitäen. Mä oon saanut löhötä äiskän mahanpäällä. Se ku ei herännyt hivuttauduttuani läskin päälle. Mikään tyyny ei vedä vertoja äiskän limpulle.

Pitää lopettaa ettei eetteri ota kirjoitustani. Viikonloppua kaikil!