29.8.2008 klo 7.00

Sedaatiotauko alkuillasta, järkevää kontaktia ei potilaaseen saada, käsiä vie kohti intubaatioputkea, mutta katsekontaktia ei esim, saada, ei noudata. Alkuun herätyksen yhteydessä myöskin katsedeviatio oikealle, joka sittemmin kyllä normalisoitunut keskiviivaan.  Askitesdreenistä, joka laitettu eilen, ei eritystä ja puolenyön jälkeen tämä käännön yhteydessä irronnut.

Annamaija Korhonen/ anestesialääkäri

Osasto on lavastettu milloin joulukoristein, milloin enkelein. Siellä tapahtuu kaiken aikaa mitä ihmeellisempiä asioita. Onnettomuuteen joutunut perhe tuodaan sairaalaan. Perheen lapsista toinen on kriittisessä tilassa

Päivien kuluttua lapsi kuolee. Sairaalan henkilökunta järjestää perheelle muistotilaisuuden. Potilaina olevat liikuntakykyiset lapset puetaan tyynynpäällisistä ym. tehtyihin pukuihin ja siipiin. He laulavat kynttilät käsissään kuolleen lapsen vuoteen ympärillä. Naispastori pitää tunteita herättävän puheen.

Välillä olen koristellussa teho-osaston vapaa-ajanviettopaikassa. Katselen ulkona olevia onnettomuudassa rikkoutuneita vaunuja. Vaunut kuuluvat  tuttavaperheelle. Ystävänikin on menettänyt onnettomuudessa lapsensa. Hän on lohduton. Syntyy väkivaltatilanne, jossa ystäväni puukotetaan kuoliaaksi. Hoitaja yrittää estää minua näkemästä tapahtumaa. Osastolla on kiireinen tunnelma. Joku elokuvantuottaja haluaa aineistoa filmiinsä. Minun annetaan ymmärtää, että kaikki tapaht

unut on vain lavastettu filmausta varten.