Aamupala syödään anivarhain. Parvekkeella saa mellastaa mielinmäärin. Pissilaatikko haisee. Ruoka tulee toistuvasti liivatteessa. Aina nautana ja ikuisesti Reinbowna. Äiskä ottaa insuliininsä myöhässä. Tai liian aikaisin. Viime yönä se heräsi horkkaan. Horju olkkariin sokruja mittaamaan. 2.8 on hypoglygemia arvo. Äiskä pureskeli SiriPiri- glukoosit ja söi banaanin. Varttitunnin kuluttua olo koheni. Mä huolestuin tosissani, mutta en osannut auttaa. Äiskä sano et soita 112, jos en ole tolkuissani. Soita ja soita, äiskä luulee et mä pystyn kaikkeen. Mutta mähän olen vain pieni kissa ja tarvitsen itsekin hoitoo ja turvaa. Panin siis toimeksi ja rakensi ittelleni uuden majan. Viihdyn täällä hyvin. Niin hyvin, et vaikka äiskä pitää parvekkeen ovee auki en viitsi mennä sinne. Tympii ku sieltä on kaikki kamat kannettu roskikseen. Makkarikin muistuttaa kaatopaikkaa jätesäkkeineen. Kaikki laatikot kumottaa tyhjinä. Tiskialtaat ovat täynnä rasvasii astioit. Verhot läjähti mun niskaan ja meni pesuun. Raapimamatto samoin. Äiskä vaahtoo jostain muutosta, mutta ei ota mua mukaan ku lähtee Vuorenjuureen. Haluaisin nuuskiin uutta kotia. Haluaisin kattoo ittelleni hyvän ruoka- ja pissipaikan. Merkata reviirin. Tutustuu naapureihin.

Haluun niin...niin...