sanoi äiskä ja työnsi naamansa liukkarin raosta olkkarin puolelle. Sitä paleli. "Kasvattaisit karvat," naukasin. Äiskä rullasi kosteaa paitaansa kainaloihin ja mutisi: "Mun ikäisille ei karvat kasva." Mä siihen: "Säärissäs rehottaa:" Äiskä tiiraili sääriään ja totesi saman kuin minäkin. Mä vilkaisin takajalkoihini. Niitä kutisi vietävästi. Äiskä puristi Hydrokortisoni madon kämmenelleen. Otti mut kiinni ja voiteli sirot kinttuni. Mä potkin kauhuissani. Upotin kynteni äiskän kämmeneen ja naukaisin: "Anna olla viimeinen kerta kun mua rasvaat:"  Kun kutina lakkasi, annoin anteeksi häirinnän ja kehooni kajoamisen. Pyytelin anteeksi kynsieni tuotoksia ja levähdin selälleni äiskän jalkoihin.

Ja lämpöä virtasi ruumiista ruumiiseen. Vain sisällä tuulee!

Kamut lauantai on toivoa täynnä, vai onko?