Mä jäin tähän kököttään ku äiskä lähti terveyskeskukseen. Se sano lähties et tulee takaisin jos siel on iso jono. Äiskä viipy ja viipy. Mä aattelin et se on jäänyt jonon alle. Olin kuullut et siihen voi juuttua ja joutua käsirysyyn. Pahimmas tapaukses saada kohtauksen ja joutuu päivystykseen. Huoli kasvoi kasvamistaan. Ulkona alkoi hämärtää. Notkuin verhonraos ja kaiteel vuorotellen. Kuulin hissin pysähtyvän meidän kerrokseen. Kerran. Toisen. Kolmannen. Vaik kuin mont kertaa. Tyhjensin muonakupin. Samalla vesikipon. Se keikahti kumoon ku tassu osu reunaan. Mulla suuta kuivas. Näköki hämärty. Häntä väänty saparolle. Viikset väpätti. Nau`uin. Nau`uin lisää. Mahaa kouri. Piti käydä monta kertaa Hesareil.

Ku avaimet kilahti lukossa, ryntäsin ovelle. Sukelsin äiskän jalkojen välist. Kuului; "No, mutta mikä sulla on?" Mä siihen; "En tiijä." Äiskä: "Tuu sisälle, puhutaan." Siinä sit eteises kasseja kaivelles haasteltiin. Äiskä oli saanut molempiin olkavarsiin rokotukset. Possuu- ja kausipossuu vastaan. Mitään jonoja ei ollutkaan. Äiskä lähti vaan piikkien jälkeen etsiin verhoi kirpputoreil. Se oli lupaillut niin Jannel. Tarjoustalost löyty tarjouskapat. Äiskä esitteli niitä mulle.

Herkut se unohti ja mungot. Muisti kuitenki postittaa Sampo- possun Pekalle.