Äiskä on tavannut englannin läksyjään ja mä nautiskellut elämästäni sen viekus. Tuo ei viitsinyt ees ulos lähtee. Syy kuulemma kantapää, mut on siihen ennenkin Orudis auttanut. Toista on mun kintut. Ne kutiaa niin et oon koht napsinut jalat karvattomiks. Äiskää puistattaa katella niitä. "Rasvaan ne kun nousen tästä," kuuluu päivän lentävä lause. Onneks äiskä unohtaa moisen puuhan. Mä nimittäin saan rasvaamisest kintunpuistatuksii ja pahimmas tapaukses hurlumhein. Se haju ja maku ällöttää mua. On kyl myönnettävä et kutinaan voitelu tehoo.

Alan tässä mietiskelemään miten torjun Hydrokortisontuubin ja äiskän hyökkäyksen.

Jos jolla kulla on hyvii ehdotuksii otan kiitollisena niitä vastaan.

Tsau kamut ja mukavaa loppu- iltaa kaikille.