ja vieläpä liivattees. Onnesta soikeana hotkin annokseni. Kiittelin. Kumartelinkin ja asetuin patterille sulatushommiin. Äiskän seuraava opus odotti lukijaansa. Sain tietää, että kirjan tarinan päähenkilö on yksisilmäinen kissa. Kiinnostuin, mutta äiskä rojahtikin television ääreen seuraamaan eduskunnan "toilauluja." "Kenen lauluja ne laulaa"; kysyin. "Älä saivartele katti", hymähti äiskä. Ei päästy puusta pitkään: sanoin ja hyppäsin pallojen perään. Äiskä nakkeli poltsit pitkin kaksioo ja säntäilin kuin paremmankin saaliin kimppuun. Lumoutuneena liikkeestä. Suorastaan hurmios.  Muistin lapsuuteni reissun maalle. Huojuvat puut. Tuoksuvan ruohon. Tuikkivat pääskyset. Kymmenet pyydystämäni kärpäset. Viime kesänä en päässyt ulos. Kun kysyin syytä, sanoi äiskä: synnyit sisäkissaksi ja voisit masentua kotona vapautesi menetettyäsi.

Niin kai.

Kai se sit niin on.

Palaillaan kamut. Täällä palelee, hurrr...rrr..