punertavat ja ruusunmarjat myös. Aurinko paistaa. Tuulee. Äiskä oppi taas uutta. Notkuttuaan koneella aikansa. Pähkäiltyään. Kokeiltuaan. Manattuaan harakoille menneitä kokeiluja. Sytytti. Mäkin innostuin moisesta älynväläyksestä ja hyppäsin laitteelle. Tassuni painelivat kirjaimia. Tekstiä syntyi kuin itsestään. Nyt etsin sopivaa kustantajaa kässärilleni. Tai kustannan itse. Äiskä sijoittakoon eläkkeensä talkoisiin. Yksi ongelma mulla on: en keksi romaanilleni nimeä. Se voisi olla: "Karvan verran elämästäni." tai: "Väpättävätkö viikseni", tai: "Typistetyt kynnet", tai vaikka: "Napsuttajana kaksiossa", miksei: "Minne vievät tassuni", ja vaikka mitä muuta. - Eilinen kului kaapin alla kyhjöttäen. Varmuuden vuoksi. Nanna kävi äiskän kanssa kaupassa ja toi mulle nurtsia. Se maistui niin vihreeltä. Piilostani en kuitenkaan luopunut. Kuuntelin kaksion touhuja. Janne pelasi koneella. Äiskä ja Nanna tekivät ruokaa. Leikkivät sorminukeilla. Muovailivat. Köllöttelivät. Mua hiersi kun en uskaltanut tulla messiin. Isot ajatukset ja lupaukset eivät ota toteutuakseen. Minkä mä itselleni voin. Onneksi äiskä yleensä antaa mun olla se mikä oon. Kamut ootteko tyytyväisiä elämässänne? Tsau! Viivi.