kysyin ja loikkasin aamun puuhiini. Äiskä luki jo ties monettako tuntia "Nukkelasta." Tiputti pariin otteeseen silmätippoja ja jatkoi pokkarin tekstin tihrustamista.  Mä vaeltelin pölyttömissä nurkissa. Nuuhkin outoa tuoksua kaksios, enkä malttanut olla kysymättä: mistä haju on peräisin? Äiskä esitteli mulle makkariin siirrettyy eteisen mattoo. Se hohti värikkäänä kuin uusi. "Ihana tuoksu"; sanoin. "Eiks oo", myhäili äiskä: testasin sen imurin myyjän lahjukset. Ripottelin pesuaineen saastaiselle matolle, annoin vaikuttaa ja imuroin. Matto on kuin uusi. Vai mitä, Viivi. Nyökyttelin. Naukaisin. Ja nyökyttelin lisää.

Äiskä sliippas maton sänkynsä viereen. "Se jää nyt tähän, sano mitä sanot", äiskä kuulutti. Ois kelvannut mullekin, mut olkoon. Äiskän ilo oli aitoa. Puhdas riepu, vasta pesty: kuka siihen viimeks astui likaisilla kengillään, rallattelimme.

Antoisaa arkee teillekin kamut. Viivi ja äiskä.