Äiskä heräsi ihmistenaikaan, muisti syömättömyyden vaatimuksen, pakkasi itsensä talvitamineisiin, otti roskat, ripusti avaimen kaulaansa ja hipsi hissiin. Mä jäin ootteleen sitä patterin päälle ikkunaan. Lunta tuiskusi, tuuli, pakkasta tais olla 12 astetta ja MUN RUOKAKUPPI KUMOTTI TYHJÄNÄ.

 Mä väänsin valituslaulun ku äiskä saapu kasseineen. Se kävi labran lisäks Lidilis.  Osti halval banaanit, tillit ja persiljat, maidot, jogurtit ja viilit, sekahedelmät, riisit ja rusinat. Mutta mulle ei niin yhtikäs mitään. Hyvä et jakso kaataa nautaa kuppiini. Osoitin mieltäni. Lepyin vasta ku äiskä leikkas valokuvasta mut ja liimas naamani nimensä viereen oven ulkopuolelle.

Nyt asutaan sit virallisestikin kimpas täs kaksios Vuorenjuurel.