- Kuulit sä askeleet takanas?

   - Entä huminan avotakas?

   - Näitkö aaveen pitkäskomeros?

   - Entä kummituksen yöllä?

   - Haistoitko käryn keittös?

    - Entä savun makkaeis?

   - Maistoitko homeen näkkäris?

   - Entä apilan maidossas?

Näitä kyselin äiskält ku muistelin retkee rapistuneeseen syntymäkotiinsa. "Oon karaistunut vuosien varrella," väittti äiskä. "Mut jokaisel askeleel narahti," muistutin minä. "Ois voinut mennä jalka lattian läpi," totesi tuo. "Eikä ees laastarii mukana," naukasin. "Mut pihalla kasvoi ratamoi, huomasitko, kun sait oven auki ja pääsit maistelemaan ruohoo?" "En huomannut, en!"

 

 

Sain taas huudella herätyksiäni tunnin jos toisenkin. Tuuletin hyrräs makkaris. Kuorsaust ei kuulunut. Aattelin jo soittaa 112:seen, mut en löytänyt käpälää.  Kuulin yskähdyksen ja rauhoituin. Liukkari kirskui. Vain vaivoin äiskä onnistui sen avaamaan. "Tuo pitäis öljytä," kuului valitus.

Ja sitten: "Kato Viivi mun paitaa, pitää vääntää hiet altaaseen ja pistää paituli aurinkoon kuivumaan."

Se tehtiin.

Sit syöpöteltiin, luettiin Hesari, loikoiltiin tuulettimen äärellä, kateltiin televisioo.

Kamut jatketaanko hellepäivistä nauttimisesta täysillä?