Mun äiskä täyttää tänään 64v. Mä muistin sen herättyäni ja aloitin oven rapsimisen samantien. Mielessäni oli et pidetään kaksistaan kunnon pippalot. Lauletaan, tanssitaan ja syödään mungoja ja sheebaa. Äiskä sais pitkästä aikaa tummaa suklaata ja vaikka light jaffaa.

No, kaikki meni pieleen. Ensinnäkään en saanut äiskää ylös vuoteestaan ku vasta joskus puolenpäivän aikaan. Sit soi puhelin ja se kuulu sanovan et lähtee pysäkille heti ku on syönyt aamupalan ja lukenut Hesarin. Mulle tuli vain kuivamuonaa ja raikasta vettä. Äiskä marmatti syömättömistä pussiruuista. Sen mielestä mä tuhlasin ku jätin puolet syömättä. Sen mieleen ei juolahtanut ajatus laihdutuskuurista, vaikka just eilen papatti mun roikkuvista mahanahoista.

Mä sit kyselin minne se oikein on lähdössä. Luulin, et se jää päiviksi sinne pikku- ihmisen luo ja menin ihan sekasin. Nahka alko nykiin. Mä pyörin ympyrää kirjahyllyjen päällä ja naukasin: "Mitä mä sillä aikaa teen?" Äiskä siihen: "Lue vaikka nuo kirjat niin ei tuu aika pitkäksi".

Arvatkaa montako ehdin lukea?

Äiskä sit tuli kassi täynnä herkkuja. Me ollaan naposteltu ja katteltu siinä sivussa Jannen uudelleen virittämää Samsungia.