sanoi äiskä herättyään. Se sulki liukkarin ja tepsutti olkkariin. Mä kerjäsin evät levällään silityksii. "En voi kumartuu, pissit menee housuun," tuo lohkas ja kiljahti: "PRKLE." Ei voi olla totta." Sen varpaiden välist pursus mun yrjöö. "Osuit sit taas keskelle kulkuväylää," kuului jupinaa ja kohta vessas kohisi suihku. Mä painuin verhon taa häpeemään. Kuulin raapimist, harjaust ja litinää. Puhdasta syntyi hetkessä. Äiskä meinas et oksentelen sen rakkait kukkii. Se joutu eilen pelastaan yrtit kamariin ku kaikkien näitten vuosien jälkeen huomasin sattumalt et ne vuotaa maitoo ja mettä. Tuli himo siihen juomaan. Samanlainen ku kissanminttuun. "Kuolet," uhkaili äiskä. "Mitä välii," naukasin, "kuollaan me kuitenkin." "Mä en parjää ilman sua," inisi tuo. "Totut aikanaan," lohkasin. Nautin  niskanpäällä olemisest. Paukutin sisukset tyhjäks vanhoist kaunoist. Äiskä tajus lopulta sisäisen "natsinsa" ja anto mun paasata.

Tekipä totisesti eetvarttia. Nurkat raitistu.

On niin, niin kevyen kevyt olo ja elo!

Suosittelen samaa teillekin kamut.