Mä riitelen äiskän kanssa partsille menosta. Sanoin: "Konalas sain olla paljon enemmän ulkona." Äiskä siihen: "Vain jos mä jaksoin vahtia sua." Mä: "Olin mä siellä yksinkin." Äiskä: "Ja aina keikuit kaiteella kun silmä vältti." Mä: "Entä sitten?" Äiskä: "Välillä oli milleistä kiinni ettet tippunut piikkipensaaseen." Mä: "Mut naapuriin en päässyt ritilän läpi." Äiskä: "Yritit kuitenkin." Mä: "Kävinkin, mut en kertonut sulle. Sä mitään huomannut ku olit luurit korvilla melkein aina." Äiskä: "Kiltti tyttö kun tunnustit." Mä: Päästä mut please, en hypi, en en.

Uksi on pysynyt kiinni. Valtasin paikan vaatekomerosta. Pysyn siellä päivät ja yöt. Lakkaan syömästä. Eiköhän nälkälakko pehmennä äiskän.

Kamut voitteko tukea mua tässä elintärkeässä vaatimuksessani.