Läppäri ootti mua kuplivana, kansi auki. Se vaati vierelleen ja napsuttamaan, mut mulla oli kiljuva nälkä ja naukasin ensitöikseni äiskälle: "Sakset naulast ja sassiin, avaa heti pari pussia nautaa kastikkees, mua hiukoo. Jenni sano äiskäl, et Banzo häiriköi mua syödes, siks piti laittaa keittiön ovi kii et sain murkinoida rauhas.

Ruoka maistu taivaalliselt. Mä olisin vetänyt kolmannenki pussillisen, mut äiskä sano: "Oot just sopivasti hoikistunut. Tuo lookki pukee sua." Mä kurkkasin peiliin ja totesin saman. Tänään en huoli ku papuja iltapalaks. Jos niitäkään.

Äiskä oli ostanu mulle kudotun paistin kirpputorilt. Arvatkaa mitä teki mieli naukasta? No, vilkasin Nikonii rassaavaa äiskää ja laskettelin valkosen valheen: Ai et söpö. Just tommost paistileluu mä oon elämäni mitan toivonu." Äiskän naamast paisto hellyys. Se oli niin ylpeä musta. Omasta kissanpissastaan. Mä hierasin sen kinttuu. Nakkasin leluu ilmaan. Purin ja röykkyytin. Näin äiskän onnenkyynelen ja häntä paasas mun tunteista sitä kohtaan.

Pikku- ihminen tietenki saatto mut Malmilt Konalaan. Sunnuntaisin bussit kulkee niin harvoin et niiltä meni pari tuntii matkaan. Pikku- ihmiselt jäi päikkärit nukkumatta ja sen huomas. Se juoksi huoneesta toiseen mun peräs. Meillä noi piilopaikat on harvas. Pikku- ihminen on vikkelä ja fiksu. Se nöyryytti mua kunnolla. Siis sillai et löysi mut ja yritti halata häntää. Täs kuvas oon umpikujas. Nikon ja Nanna. Apua äiskä huusin: "Siirry ja sukkelaan. Mua vainotaan!"

Kahvit me juotiin parvekkeel. Silläaikaa ku nuo maiskutteli sämpylöit, mä sain rauhas tutkii et paikat on ennallaan. Vau, entiset hajut. Mun reviiri puhdas ku pulmunen. Hesarit tuoksu tän aamusen musteelt. Vesi kupis hais vanhalle. Äiskä ku luuli et mä tuun kotiin viikkoo aikasemmin. Saakoon anteeks unohduksensa.

Pikku- ihmisen isi näyttää siunaavan tyttönsä. Nuo lähti körötteleen Malmil. Me äiskän kans rentoudutaan Kalevan ym. kisoja televisiost katellen.

Jatkan napsuttelua huomenna.

Hyvää elokuun alkuu kaikille!