Äiskän jalka vihottelee edelleen. Se keksi et alkaa tekemään oveen "joulunodotuskoristetta" Pöytä täytty tarvikkeist. Aattelin auttaa ja asetuin kaiken keskelle. Äiskä nojas pöytään ja tuijotti silmiini: "Että semmonen koriste sitten tänä vuonna. Miten mä ripustan sut oveen?" Mä: "En tiijä." Äiskä väsäs hirttosilmukan mittanauhast ja sovitti sitä mun kaulaan. Mä siihen: "En tykkää ruseteist kaulallani. Ahistaa!" Äiskä: "No siirry sit et pääsen hommiin." En ottanut kuuleviin korviini. Nousin istumaan ja uhosin: "Jään tähän." Äiskä nosti mun häntää. Se puristi Erikeepertuubii ja hohotti: "Niin muuten jäätkin." Liiman haju leijaili nokkaani. Ryntäsin rytinällä alas. Häntä vispas hulluna. Aattelin:"Aina. Joka ainoa kerta jään toiseks ton kans. Toisaalta. Toisaalta.

Se askarteli tovin ja huusi: "Tuu kattoon Viivi koristetta."  "
"Ihana paisti," mä naukasin. Ja äiskä: "Sanos muuta!"