Päätin etten enää napsuttele, mut minkäs luonnolleen voi.

Eilistä vietimme Nannan ja isinsä kanssa. Äiskä yritti jopa ulkoilla pikku- ihmisen kanssa. Ensin hiekkalaatikolla; "Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku merkeissä ja sitten Nannan toivomuksesta nuo menivät metsäpolulle. Tuuli riipi oksia puista. Puhalteli voimissaan. Vaimeni. Sai myrskyn mahdin ja rysäytti koivun polulle. Äiskä otti pikku- ihmisen syliinsä ja päätti palata sisätiloihin. Nanna ois halunnut juosta puhurin kanssa kilpaa, mutta suostui lähtemään sisälle ku kuuli et pakastimessa odottaa mansikkaeskimo. Mä hyppäsin takaisin hyllyyn ku ovikello soi. Janne päästi äiskän ja Nannan sisälle ja jatkoi sit pelaamistaan tällä koneella. Äiskä taas uupui niin ulkoiltuaan et rojahti sohvalle. Nanna söi jätskin ja pyyteli äiskää leikkimään. Tuloksetta. "Mehut meni," sanoi äiskä ja jatkoi lepäilyään. Mä kattelin kirjojen päällä loikoen ku Nanna ryömi äiskän päällä. Se olis halunnut leikkiä heppaa ja lauleli: "Ihahaaa, ihahaa, hepo hirnahtaa.." Äiskä ei pystynyt laulamaan, inisi vaan.

Nyt napsautan ja katson mihin tämä juttu karkaa. Halit kamut.