eiku tiistai, sanoi äiskä.

Jouluna meitä koetteli myrsky. Rytisi niin etten saanut yhtenä yönä nukuttua. Katsoin ulos ja näin kaarella olevan lipputangon. Pelkäsin et se pamahtaa ikkunaan. No, meille ei käynyt kuinkaan. Monelle muulle kävi. Niin äiskä luki Hesarista tänään. Ennen sitä oli taas mun vuoro tehdä aamupala ja mähän kannoin kystä pöytään. Köyhän kaviaarilla päällystetyn limpun viipaleen, sinihomejuustoisen piparin, rypäleitä, klementiinin ja kaffeet. Itselle oikein gourmet riistaa ja jouluherneitä nakeltuina siivekkäinä.

Eilinen viel harmittaa: Nanna tuli isinsä kanssa Tapanin viettoon. Mä pyyhälsin vaatekaappiin. Jossain vaihees piilouduin kylppäriin. Nanna näki mut käytyään käsien pesulla ja sai äiskältä pussillisen maitonappeja. Ymmärsin sen yritykseksi päästä suosiooni. Napit maistuivat erinomaisilta, mutta ku niitä syö liikaa ne tarttuvat kieleen ja hampaisiin. Mä yritin poistaa tahnaa suustani ku Nanna ojensi kätensä silittääkseen turkkiani. Näin punaista. Ja kuin salamaniskusta tassuni sivalsi Nannan kättä. "Viivi löi mua", kuului parkaisu. Kerran. Toisen. Kolmannen. Itku ja nyyhkytys olivat särkeä sydämeni. "Paskamainen teko", sähisi äiskä. Siihen tuli Janne lohduttamaan. Mä painuin häpeästä rullalle nurkkaan. Näin Betadine- pullon ja Karvis- laastarit. Kättä hoidettiin huolellisesti. Viimein itku loppui. Olkkarissa maalattiin häijyä kissaa. Pysyin nurkassa koko loppuvierailun. Illalla vilkutimme äiskän kanssa ikkunassa ku isi js Nanna lähtivät kohti Puustellinrinnettä.