vai mikä lie syynä et äiskää ei ennen puoltapäivää olkkarissa näkynyt. Mä mourusin: murkinaa, murkinaa, murkinaaaa...aaaa, olis aika saada liivatteista kalkkunaa. Hiljaisuus makkarissa syveni. Mourusin lisää. Uhkailin: otan hatkat, muutan majaa, vedän itteni narun jatkoks. Maha kurisi. Paperit haisi. Tympi kaikki. Lupasin lämmittää äiskän jäykkiä jalkoja. Keittää kaffeet. Saostaa sopan. Lukea ääneen novelleja. Turhauduin. Asetuin pitkänä patterille. Ehdin koisata tunnin.

Ja viimein.

Äiskä liikutti liukkarii. Turvonnut punainen naama katsoi aikaa: ohoh onks kello noin paljon. En vastannut mitään. Annoin äiskän raapii aamutoimet yksin. "Tuu syömään," huhuili tuo. Ja paskat, aattelin, syö itte sörsselis. Nokkaani leijui Sheeban lohen tuoksu. Minua vietiin, vietiin, vietiin...

Ja myöhemmin.

Olen lämmittänyt äiskän jäykkiä jalkoja. Minkäs sitä luonnolleen voi.

Kamut toivon teillekin jalkojen lämmittäjää koteihinne. Tai lämpötyynyy ets.