Äiskää vaivasi hypot illal ja yöllä. Mä nau`uin ja mourusin mut en saanut sitä sängyst ylös ennen puoltapäivää. Yritin avata liukuovee. Tuloksetta. Raavin mattoo. Ei vaikutusta. Inisin. Tuloksetta. Huusin. Ei vaikutusta. Se ravasi yöllä vaihtamas kuivaa ylle. Söi leipää. Joi mehuu. Meni nukkumaan ja heräsi taas likomärkänä. Onneks sil on Lidilist ostettu märkyyttä nielevä makuualusta. Muutenhan se hukkuis hikeensä. Joskus munki turkki kastuu ku olen sen viekus. Tänään oon livahtanut äiskän paikalle aina ku se nostaa peppunsa sohvalta. Siitä seuraa sanakopua. Keittiöst kuuluu: " Kohta tuun alas siirtyy siitä." Mä: "(ajattelen) "Sun on turha luulla et vaihdan täst minnekään." Äiskä lataa leipää lautaselle ja ottaa kaffeen. Se laskee satsin olkkarin pöydäl ja tuhisee: "Eiks sana kuuluu." Mä siihen: " Ei." Äiskä tökkii nekkuun: "Mars omalle paikalles." Jumitun entistä tiivimmin tähän. Peitto heilahtaa ja mä putoan lattialle. Noidun äiskää ku se nostaa kintut pöydäl ja juo kaffeet. Sillä on ruokalappu leuan alla. Säälittävää, ajattelen. Äiskäl ei oo mitään tapoi. Ei niin yhtikäs mitään.