selätti äiskän. Se naukas: "En tajuu täst höykäsen pöläyst." Äiskä sille: "Hei miten sä puhua osaat." Kruunu vastasi: "Kuuntelet omaa ääntäs." Äiskä mulle: "Kuulitko tuon Virveli?" Mä: "Ai minkä?" Äiskä: "Kruunun höykäyksen." Mä: "OOt seonnut." Äiskä: "Älä hulluja puhu." Äiskä ähisi kruunun kimpussa. Aukoi ruuveja. Veteli piuhoja. Sovitti tulppaa. Ohjeessa sanottiin että pitää olla varma minne niitä tökkii tai tulee tulipalo. Mä suostuttelin äiskää luopumaan asennuksesta. Sanoin: "En haluu et me kärvennytään uudes kaksios." Viimein lamppu lensi pöydälle ketjut kilisten. Mä riemastuin: "Äiskä hei mä kuulin kun se voihkas." Äiskä: "Kuka täällä oikein sekoilee?"

Samapa tuo. Se ainakin on tosi et kruunul on ikioma varjo. Ja tyylikäs ku mikä!

Seuraavaks äiskä pesi ammoin veistämänsä kipsin. Veistos raukka. Niin rujo. Äiskän ties monesko tekele kuvanveiston kesäkursseilta kankaanpäässä.