sanoi äiskä illalla ku olin koko päivän kinunnut partsille. Kerran kävimme siellä. Ilo loppui lyhyeen. Ponkasin kaiteelle. Ehdin haistella pehmon tassui ja suunnittelin hyppyä ku kourat tempas taas mahan ympäriltä ja liito olkkariin alkoi. "Mä haluun naapuriin," mourusin. Haluun v...u muualle täältä, mut armoa ei tullut, eikä tule. Sitten paukahti pitkäkestoinen hurlumhei päälle. Sauhusin hyllyis. Kiersin kaiteelta ikkunanlaudalle ja takaisin. Rymistin köksän pöydillä. Kiipesin ku marakatti verhoo melkein kattoon. Tömähdin Nannan lelujen sekaan. Lopulta sain rauhan. Nukahdin. Ku heräsin olo tuntui vieläkin levottomalta. Äiskä sanoi et vie mut psykologille. Kissoille on kuulemma omansa. Naukasin: "Tarviit itte terapeuttii." Äiskä siihen: "Kuin niin?" Mä: "Ku estät mua elämästä." Äiskä virnuili et leikki auttaa ja nosti mut lelukorin viereen.

Miten on kamut, auttaako leikki vai ei?