että mä vihaan, vihaan ja vihaan lisää: ÄISKÄÄ kaikkine kollaaseineen. Siis aaseineen. Mokomakin blogin valloittaja. Mulla ei oo pentuja, joita voisin monistaa koristeeksi, silloin ku ei juttu luista. Äiskä ku järjesti mulle sen leikkauksen, etten ees pentuja koskaan saa. Vastustin leikkausta henkeen ja vereen. En haluu. En Haluuuuu! Halusin tai en, lääkäriin jouduin. Muistona arpi mahassa. Pennuton elämä. Eikä yhtään muistelijaa kuolemani jälkeen. Miksi siis kirjoittaisin historiaani jälkipolville. Sommittelisin kuvia. Tallentaisin tikuille, levyille tai korteille. Elän tätä päivää. Joskus täysillä. Toisinaan puolinaisesti. Nuokkuen. Nukkuen. Napostellen.

Arki on täydellisen täyttävää tälläiselle karvapallolle kaksios.

Elämä elämisen arvoista kaikkineen. Toivottavasti teilläkin kamut. Kirjoitan lisää toiste. Toivon niin niin et tulevaisuudessa pääsen koneelle. Tsau!