Mä oon suunnitellut loikkausta jo pitkään, mut äiskä on vahtinut ku haukka. Tänään sit iskin. Näyttelin rauhallista ja tyytyväistä tuntikausii. Huomasin et äiskä alkaa luottamaan. Ja pam...

Mitään ei tapahtunu. Ei huutoo. Ei noitumist. Se haki vain kameran ja virnuili. Mä roikuin yhen kynnen varas ritiläs. Olin hengen hädäs. Suunniltani. Alhaalla odotti piikkipensas. Pahimmas tapaukses kuolema. Ja yks kaivaa kameraa kotelost. Sit kynsi katkes. Putosin. Onnekseni kaiteelle. Keikuin kuin Lintsin vekkulas. Luulin putoavani.

Lopulta ote petti. Mä pamahdin alas. Onnekseni parvekkeen puolelle.

Sydän löi tuhatta ja sataa. Äiskä sai kuvansa. Se sanoi; "Hyvin ajoi vanhan pakastimen kori asiansa."

Ei ole naapuriin menemistä. Ei kiinnostakaan. Äiskä kuuli et valkonen kissa on muuttanu muualle. Sen emännälle on tullu allergia. Ei toisinpäin niin ku meillä.