Ilta- aurinko paistaa viel aika lämpimäst. Mun kinttu kutiaa. Näissä kuvissa järsin sitä oikein olan takaa.

Äiskäki on muistanu ottaa insuliinit oikeaan aikaan. Sen ateriainsuliini pruutas reiästä ulos, eivätkä sokrut ole laskeneet koko päivänä. Siks kai se on nukahdellut tuon tuosta. Enää viikko ja päästään vaihtaan maisemaa. Mä jännitän tullaanko toimeen Banzon kaa. Helppo sanoo, et jousta, jousta, ku toinen tuskin joustaa omalla reviirillään. Vieraat sano, et heilleki vois tulla, mut ymmärsin et siellä niitä kissoja vast vilistääki.

Naukaukset kamut!

Vieraat tuli ja meni. Äiskän kaa laitettiin niille olkkariin siskon peti. Mä sain nukkuu kerranki äiskän sängys. Aamul äiskä marmatti: "Oliko pakko tulla naamaa haisteleen ja polkeen tunnin välein." Vastasin: "Mä vain ihmettelin ku en lentäny olkkariin." Äiskä: "Kato mun silmiä. Nyt tiedät miks nukutaan eri huoneis." Sen naamasta erottu viirut silmien kohdal. Se näytti possuks turvonneelt. Histamiini auttoi ja oltiin taas sovus. Vieraat lähti omia aikojaan. Nyt ne jo kellii Kreikan auringos. Mä sain kellii niitten siskon pedis, möyhii sitä mielin määrin. Vast illal äiskä kärräs patjat kamariin.