et oikeesti homma on niin päin et mä luimistelen tuol sohvan takana ku Banzo jahtaa mua. Saan nyt tuntee nahoissani samaa mitä Tiikeri meillä ku mä olin nuori neiti ja Tikru jo ikä- neito. Mä annoin palaa säälimättä sitä yhtään. Vast vanhemmiten synty semmonen kunnioitus toisiamme kohtaan.

Hävettää mut tunnustan et kerran tein ne isot tänne lattialle. Nuo siivos. Eikä ne ees paljo urputtanu ku olivat unohtaneet vaihtaa Hesarii. Pikku- ihminen on viel mummul, ei siis äiskä- mummul, vaan Anne- mummul. Kuulin ku Janne sano puhelimes et sillä on jo ikävä Nannaa. Varmaan muillakin. Ja mulla vähän. Banzo nimittäin metsästää mua vähemmän ku pikku- ihminen on kotona.

Tekis mieli kysyy äiskält insuliineist, mut taidan jättää tuonnemmaks. Janne kyl sano et sokrut oli meinannut mennä hypoglykemia puolelle ku liikunta lisäänty. Onneks SiriPirit autto!

Ei muuta ku heinäkuun helteit kaikille.