Mä laskeuduin kirjahyllystä ku pikku- ihminen lähti kotiinpäin. Itseasiassa musta oli kiva seurata sen touhuja. Sitä kiinnosti kaikki, eikä vähiten mä. Äiskä unohti makkarinoven kiinni, niinpä mulla oli piilopaikat harvassa. Pikku- ihminen on kasvanut ja ylettyi "silittelemään" mua makkarissani. Kiersin rundia. Välil se unohti mut. Silloin tarkkailin mitä uutta se osasi. Kiipeily sujui mallikkaasti, samoin pallon heittäminen. Juoksuaskel oli venynyt ja kukkuuleikit kiinnosti. Pikku- ihminen osasi sanoa Viivi. Mä kuulin sen ja olin niin mielissäni et meinasin aloittaa leikit sen kans, mut,mut... Sit se hihkas ja säikähdin niin et luikin keittokomeroon piiloon. Äiskä nautti Nannan seurasta. Sai halit ja paljon huomioo. Kamera räpsy. Kahvii nautittiin ja juteltiin.