Äiskä luuhasi asioillaan. Mä uinuin tuolissani kun en parempaakaan tekemistä keksinyt. Ei olla oltu viekku- viekussa ei sitten yhtään. Äiskäl on taas huono olo, eikä se silloin siedä mun läheisyyttä. Se antaa mun ymmärtää et vika ois mun. Eihän se noin mene. Ei varmaan.

Jannelt tuli toivomus et Banzo sais tulla viikoks mun kaveriks. Mä naukasin: "Se jahtaa mua." Äiskä siihen: "Oot kotirintamalla, kyllä sä pärjäät." Kai mä sit pärjään, jos tuo niin sanoo. Ja jos en pärjää otan hatkat. Varmasti otan. Tänään jo harjoittelin lähtemist. Kävin nim. haistelemassa hissin ovee. Samaan aikaan joku painoi nappia ja mä säntäsin äiskän koipien välist eteiseen. Sydän löi tuhatta ja sataa. "Säikky, mikä säikky," hempeili äiskä. Säikky oot ite aattelin, mut pidin mölyt mahassa.

Huomen me saadaan Nanna kylään- Janne- ja ehkä Banzokin. Saa nähdä haluaako Banzokin napsutella jotain tuntemuksiaan mun blogiin. Heippa kaikki.