Eikä vain viime yönä, vaan ainakin kymmenenä syyskuussa. Huuto on sitä luokkaa et multa meni hermot. Mä suunnittelin et menen soitteleen ovikelloo ja pyydän kauniisti niit antaa mun nukkuu. Äiskäkin kävi monta kertaa olkkaris ku tuntu et katto putoo niskaan. Ei pudonnut mut meteliä riitti aamupuolelle yötä. Välil joku napureist kävi pyytämäs hiljaisuutta. Yläkertalainen muisti sen about pari minuuttii ja lisäs vain tehoi. Mä kiersin kehää ja pitelin koovii. Tähän ei totu, joten signeerasimme valituslapun alle. Äiskä kiitteli naapuria ku jaksoi toimia asian hyväksi. Nyt ootellaan miten huomautus vaikuttaa kattonaapuriin. Toivottavast ottaa opikseen ja antaa yöllisen rauhan. Muuten jatkakoon elämäänsä niin kuin parhaakseen katsoo.

Äiskän tauti jatkuu samanlaisena. Yskittää, pärskittää ja kuumettakin on. Mä teen parhaani kinttujen lämmittäjänä.

Viikonlopun sateistakin nauttii ku saa olla sisällä.

Kamut toivottavasti teill on kaikki hyvin?