ja miksi ei myös lohta liivattees. Banzo seurasi tiukasti mun ateriointia. Äiskä pysyi viekussa ja mä tyhjensin kupillisen herkkuu. Monen päivän paasto alkoi jo vetää voimattomaks, mutta nyt kun pää aukesi taidan tehdä tän toistekin. Niin nälkä oli, et vilkaisin vain pari kertaa Banzoo. Huomasin et se uskoo äiskää ja antaa ruokarauhan. Vihdoinkin. Ruuan jälkeen kyllä juoksimme kilpaa. Ehdin niukasti kylppärin kaapin alle. Pesasin siellä naamani, ryvettyneet viikset ja rupesin suunnittelemaan miten pääsen laatikolle. Äiskä huomasi mut ja houkutteli Banzon nakinpalalla olkkariin. Nokoset kruunasivat päivän alun. Luultavasti ilta kuluu samoissa merkeissä.

Tämä kaksiosta tänään.

Arvatkaa kuka meistä nukkuu eniten vuorokaudessa? Tsau!