meidän sohvan ihanan, siinä väsy pakenee, käpälätkin oikenee.

Sepä paikka soma on, Maskun istuin verraton, huolet haihtuu eetteriin, kaipuu taipuu jäseniin.

Äiskä lauloi mulle tuon ku heräsi piiiitkilt yöunilt. Makoisien rem- unien jälkeen se hyrisi tyytyväisenä elämäänsä ja mä seurasin esimerkkii. Äiskäl ois ollut asioit kaupungil, mut se päätti pyhittää päivän mulle ja pyykeille. Mä menin sekaisin onnest ja piikitin taas sohvan käsinojaa. Jäin roikkuun istuimeen kynnest. Äiskän mielest rangaistus riitti tälläkertaa. Jälki näytti rumalt ja mä päätin etten koskaan, en ikuuna enää naskaloi soffaa.

Huomen me saadaan odotetut vieraat kaksioon. Mä siivosin sohvan alusen valmiiks. Oon taas kuulol ja blokkailen teille pikku- ihmisen kuulumiset.

Äiskäl särkee resusta hammasta. Ei päivää ilman valitusta ;-)