siitä mihin illalla jäin. Äiskän herättyä kyselin: "Pääsenkö parvekkeelle, mua ahdistaa yölliset linnut. Äiskä: "Samat sanat, mennään yhdessä sinne aamupalalle. Mee oottaan parvekkeelle. Mä katon sokrut, pistän insuliinit ja laitan murkinat.

Äiskää alko paleleen ja se päätti syödä sisällä. Mä kipaisin kattoon kuppiini.

Se kiilteli tyhjänä pöydällä.

Mä naukasin: "Entäs mun keitokset!" Äiskä ei ollut kuulevinaan. Heilutteli vain varpaitaan ja alko lukeen Hesarii. Se luki ääneen Stubbin sammakkoo ja kommentoi mulle: "Nyt tuli niitti Aleksanterin töppäyksiin. Politiikassa haisee." Mä päätin haistattaa äiskälle sen sammakost eli tyhjäst ruokakupist. Leikin kilttii. Muistelin aikoi pelätessäni tuolin suojuksen alla. Päätin kohentaa lihaskuntoo ja taistella jatkos. Treenasin käpälii hyppykuntoon ja pam..

Roikuin tovin ritiläs. Äiskä kuuli sen paukkeen. Se karjas: VIIVI; ALAS!" Mä putosin ja pinkasin sisälle. Äiskä irrotti otteen Hesaristaan. Se sulki partsin oven ja murjas: "Tänne ei oo tänään, eikä huomennakaan pääsyä, ettäs tiedät."  "Katotaan," aattelin. Äiskällä ei oikein piisaa johdonmukaisuutta mitä minuun tulee.

Meillä piisaa urheiluselostuksii. Kuulat ovat jo lentäneet. Ja nyt joku rullaa suvereenist, niin et hellurei uusintaa pukkaa, sanoi Antero. Mä en oikein ymmärrä äiskän intoiluu urheilust. Tai, tai, ehkä munkin pitäis, sittenkin.