sähisi äiskä ku yllätti mut verhoo repimästä. Eihän sulla oo ees kynsii, se jatkoi. Vihanpito yltyi: sain kuulla jos minkälaista nimittelyy ja katseet: ne olisivat voineet viedä hengen.

Seurasi mykkäkoulu. Loputon hiljaisuus. Sitä painostavinta laatua. Mua ahdisti niin et pyysin lopulta anteeksi: en koskaan enää kajoa noihin ikkunassa roikkuviin rätteihin. ( muistan et ne maksoivat Lidilis 11 egee) Äiskä murjottaa sorrysta huolimatta. Mä oon pilannut sen päivän. Oma vika. Mitäs jätti aamurapsutukset ja kujerrukset väliin. ( kuulemma kauhee kiire veskiin) En usko. Sama virsi aina. Silti ehtii helliä. Voihan sen noron kuivata myöhemmin. Tenat on kuulemma liian kalliita. Kaikenlaisia vaivoja äiskälläni. Just ja just uskallan tuosta napsuttaa. Onneksi on Esterit taas varattuna. Liputuspäivä tai ilta tiedossa.  Tositoimet pelastavat. Ainkin illan.

Tuulee, tulee, mut aurinko paistaa.