oman ja äiskän elämän. Kutsu olkkariin on käynyt joka aamu jo viikon tasan klo 10 tai about! Melkoiseksi ihmeekseni äiskäni on kammennut ylös vuoteestaan. Apua tai ei, suunnilleen samaan aikaan pirisee känny. Tutematon, tuntemattomasta numerosta kaipaa äiskää. Äiskä ei vastaa, koska ei jaksa vääntää juttua aamusella, jos ei juuri muulloinkaan.
Tai no!
Nanna isineen tuli eilen ja äiskä pälpätti Nannan kanssa ummet ja lammet olkkariin kyhätyn nukketeatterin eläimet kertoivat arjestaan milloin Afrikassa, milloin Suomessa, milloin missäkin. Nannan lelupäivän kuulumiset päiväkodista kiinnostivat Kinder- munasta pulpahtanutta kirahvia. Muakin, toki, tietty, Otin osaa iltapäivän kulkuun. Ai miten? No tietenkin kaapeissa lymyillen. Mun vastapestyä turkkia nuuhkittiin oikein joukolla. Itsekin olen pörhööni tyytyväinen, vaikka luonnetta koeteltiin suihkun aikana. Äiskä imuroi ensin residenssin, sen allergia- oireet eivät hellittäneet ja niinpä mä sain kokeellisen puleerauksen. Hiukan auttoi, kuulemma ja pelkään, että ruiskutusia tulee jaltkossakin.
Kuvassa suurta kunnioitusta tuntien anon pääsyä äiskän jalkoja lämmittämään. Tai viilentämään. Kaksio on taas kuumahko. Keväiset säteet osuvat isoon ikkunaan ja kunnon suojus puuttuu. Harkinnassa tosin on hankkia jonkinlainen säletys lasien väliin.
Kaikki kamut, kamuillaanko me vielä?