naukasin, ku etsin hengitysrakoo äiskän jalkojen alla. Olin kokannut aamiaisen lisukkeineen ja huutanut äiskää puol tuntii hereille. Paukuttanut voimaa uhkuen liukkarii. Uudestaan ja uudestaan. Kun äiskän sänky natisi, tiesin onnistuneeni. Popsittiin sit brunssit. Mä kalaa kastikkees ja maitonappei, äiskä kahvia, juustoleipää, jogurttii, porkkanan ja paprikaa. Kaksi viimeksi mainittua syötävää kipeytti äiskän mahan. Aina joku. Aina ja ikuisesti. Lääkkeet eivät auttaneet, eikä mun lämpöhoito. Äiskä jätti Hesarin lukematta. (näin tapahtuu todella harvoin) Meni katsomaan televisiota ja tyytyi osaansa. Tavallisesti mä saan leveän paikan viekust, mut tänään: jouduin väkisin kaivautumaan valoon. Ahdasta, kamut, ahdasta on! Heippa