Äiskä tuossa miettii jaksaisko lähtee asioille. Se mittaa verensokerii ja sellaisen lukeman et hirvittää. Näköki sumenee kuulemma. Ulkona liikkuminen hävettää. Äiskä kävelee ku humalainen noitten sokerien vuoksi. Humalaiselta kiellettiin kaikki alkoholi sen sairauden vuoksi. Ja nyt sit sokrut vaikuttaa noin. Äiskäl on seuraava lääkärin aika 9.6. Niin että ainaki siihen saakka sen pitää kestää tota horjumista. Mä tietenki haluaisin auttaa. Lukea sille ja hakea meille ruokaa. Äiskä estelee. Se pelkää etten mä ymmärrä eurojen päälle. Tottakai mä ymmärrän miten Visa vinkuu sanoin. Äiskä siihen: "Ei mulla oo Visaa"! Ja minä. "Onhan sulla kukkaro täynnä kortteja" Ja äiskä: " Jäit kiinni mun tavaroiden penkomisesta. Mitäs oon sanonut yksityisyyden kunnioittamisesta." Ja mä: "En tiennyt tosta. Luulin et meil on eurot yhteisii". Sanailtiin pitkään niitä näitä.

Tässä nyt pyytelen: "Mee äiskä kauppaan. Mun tekee niin mieli herkkuja ja on sentään viikonloppu". Ja äiskä: "Otan torkut tässä tuolissa. Katotaan sit myöhemmin".