Nanna isineen tulee pian kylään. Olen jo valmiiksi turvassa. Oikeastaan en pelkää. Haluan vain olla omillani kissa kun olen. Silityksiä en tänään kaipaa. En kehuja. En ruokakaan. Mietin elämääni. Ihan vain millaiseksi vanhaksi kissaksi olen tulossa. Äkäiseksi? Kärttyiseksi? Pelokkaaksi? Vetäytyväksi? Vaiko: Viisaaksi? Suvaitsevaiseksi? Rohkeaksi? Yhteisölliseksi?

Ja mietin vielä. Mitä haluan loppuelämältäni. Jos päädyn vaippoihin hoitolaitokseen tai halvaannun tai saan kovia kipuja, pitkällisen kuolemaan johtavan sairauden. Sitä vaan et auttaakohan äiskä laatimaan hoitotestamentin. Huomaan että elämä pelottaa vieläkin. Taidan tulla pois sängyn alta ja aloittaa uteliaan ja rohkean kissan elämän opiskelun. Silloin ei kuolemakaan pelota, kun on uskaltanut elää kaikin annetuin eväin; sanoi äiskä.

Taidan imuroida nuo murut sängyn alta, jos Nanna vaikka menee tuonne piiloon. Lähden kauppaan mukaan ostamaan jauhoja lettuihin.