Äiskä tallaa oikopolkuna käytettävää metsätietä pysäkiltä kaupan kautta Vuorenjuureen. Mä istun yksin kotona kakkosena, enkä tiedä mitä tekisin. Siispä opettelin avaamaan itte läppärin. Se onnistuikin ja pääsen asiaan. Äiskä pudotti vihreetki verhot parvekkeen ikkunan edestä. Pesi ne. Pakkasi lampun päälle kassiin ja lähti ruuvarit mukana pysäkille. Metsäpolulle on matkaa pysäkinväli. Lähties äiskä lausahti: "Menen bussilla kintut ei enää kestä kävelemistä." Mä: "Oon huomannut miten tömähtää ja tökkii ku nilkutat kaksios." Äiskä: "Kiitti myötäelämisestä Virveli."  Häntäni pamahti pystyyn. Silmät etsi äiskän silmii. Löysi siniharmaat.

Omnia vincit amor ;-)