Äiskä toimi eilen salapoliisina. Se seuras vaivihkaa mitä mä puuhailen Samsungin takana. Mä mitään, mut ei se uskonu. Äiskä; " Ootko sä maannut scart- johdon päällä?" Mä siihen; " En tietenkään, siitähän vois saada vaik sähköiskun." Äiskä; "Näin kun tökit kynsilläs jotain." Mä; "Takajalat kutis." Äiskä; "Yleensä sä nuolet niitä silloin." Mä; "Ja raavin." Äiskä; "Sä taidat shabotoida Samsungin tuijotustani." Mä; "Miks muka?" Äiskä; "Et saa mielestäs tarpeeksi huomiota." Mä; (se lukee mua ku avointa kirjaa.) " En tartte sun huomiotas."

Äiskä nousi tuolistaan. Raapi päänahkaansa. Tuijotti scarttia. Se kiskoi johdon irti, puhalteli ja läppäs sen takaisin paikoilleen. Ruutuun rävähti kuva. Me kateltiin Beciä yhdessä. Äiskä nenää kaivellen. Mä hyristen ja kehräten.

Mä sanoin; "Usko mua, en tiennyt et olin syyllinen."

Ja äiskä; "Äiskän kulta rakas, ethän sä tahallaan, et tietenkään."