Äiskä kierrättää aina vain vanhoja kuvia. Entinen kaksio on saanut uudet tai uuden asukkaan. Sen parvekkeelle on asennettu pleksejä ja kaiteita, niin ettei kissoilla ole enää pääsyä naapuriin. Uusi hissikin on maisemasellainen ja lattiat laminaattia. Näin äiskä luki asukaslehdestä. Ilmoitustaululla riippui tiedotus ettei vuodelle 2011 tule vuokrankorotuksia. Kyllä nyt kelpaa puhisi äiskä kun tuli kotiin kirjastoreissultaan. Se lämmitti kirjolohikeiton ja syötyään istui parituntia lukemassa lainaamaansa opusta. Kirjasta sanotaan mm. näin: Punainen morsian avaa ikkunan tuntemattomaan Albaniaan: se on traagisuudessaan vaikuttava ja samalla humoristinen tarina neljän sukupolven naisista.

Ei siis mitään kissoista, vaikka jo romaanin alussa Saban kissa kuolee. Saban mies ehdottaa, että kissa haudattaisiin kasvimaahan. Johon Saba: "Ei, perunoihin tulee sen maku." Lopulta kissalle löytyy hyvä hautapaikka ja Saba pääsee suremaan sitä.

Kyselin äiskältä miten mulle käy kun kuolen. Äiskän mielestä tuhkaus on paras ja sirottelu mereen tai kissojen muistolehtoon. Samaa se toivoo itselleenkin ja on siitä sopinut Jannen kanssa. Mä olen nyt yli seitsemänkymppinen kissa ja kolotukset ovat alkaneet. Äiskä on vasta 65v ja raihnaisempi kuin mä. Taudit eivät ole kiertäneet mun äiskää, mut hyvin se on oppinut elämään niitten kanssa.

Taidan sytyttää nyt kaamoskynttilän ja ottaa torkut. Äiskä vartioikoot liekkiä.

Napsutellaan taas huomenissa kamut.