Oon ollu tässä kuulolla. Äiskä puhua pulputtanu unistaan. Se asui Kiinassa. Kulttuuri oli sille täysin tuntematon. Niinpä sen päivät kului virheitä tehden ja uutta opetellen. Äiskä puhu siellä englantii, mut kukaan ei ymmärtäny. Ne kehitti uuden kielen tajutakseen toisiaan. Siitä huolimatta kommelluksia sattui. Päivät, viikot ja kuukaudet kuluivat. Äiskä tutustui moniin nuoriin komeisiin ja kookkaisiin ihmisiin. Miehet olivat nuoria, naiset vanhoja. Ne asuivat suurissa taloissa, veden varaan rakennetuissa. Ruoka oli eksoottista. Etupäässä mereneläviä. Äiskä ei tunnistanut niitä. Sitten tapahtui ihme. Kerran äiskä puhui vahingossa Suomee ja huomasi et sitä ymmärretään. Kaikki Kiinalaiset puhuivatkin sujuvaa Suomee.

Tuossa unen vaihees mä aloin raapiin makkarin ovee ja naukasin herätyshuutoni. Kello ku oli jo yli kymmenen. Äiskä urputti ku herätin kesken mielenkiintoisen unen. Siks aattelin miellyttää ja olla tän päivän kuulolla.

Tänään ilmas on lentäny vain palvikinkun paloja. Niitä ku pyydystää, ei synny minkäänlaist hurmioo. Ne vain lävähtää lattiaan ja niit on nolo kaapii siit.