Äiskä heräsi ja totesi; "Mä tein pitkiä ja mielenkiintoisia matkoja. Mielen matkoja. Vapauttavia. Koko tunneskaala käytössä. Huomaako musta sen Viivi?" Mä sanoin; "Joo näkee sen." Oikeesti en nähnyt mitään erilaista ku ennen. Sillä oli tukka pystyssä ja silmät turvoksissa, niinkuin joka aamu mun historian ajan. Sillai tietenki erilaist et se pulppusi puhetta jo aamusta. Yleensä mä saan lypsää sanat. Tarkemmin ajatellen; "Se kanto kesätuolin parvekkeelle eli vastas mun moniin pyyntöihin päästä haistelemaan kesäpäivän tuoksuja."

Parvekkella suunniteltiin et voitas lähtee yhdessä kesälomalle, jos mun hoitajilla on kesämenoja. Sit äiskä näytti kuvia vapaana virtaavasta Vääräjoesta, sellasest autiotalost ja kerto muistoja lapsuuden kesistään siel. Mulla nousi karvat pystyyn ku se muisteli miten talo tärisi ukkosenilmoilla, salamat välähteli lampuissa, rikko seiniä, vesipumpun ja pistorasioita. Pallosalamaki tuli kerran avotakasta tupaan. Naapuris kuoli lehmä ukkosel ja naapurin mies sai viiruja kroppaansa salamast. Puhuttiin me vapustaki. Äiskän lapsuudes vappua ei juhlittu. Päinvastoin raadettiin ko hullut töissä. Sai ne joskus vappuhuiskat, mut simat juotiin vast juhannuksena. Tällasii me praatattiin äiskän kaa. Kai me tehdään haaveista kesällä totta.