Hesarissa on ollut viikkotolkulla sivukaupalla aina tota samaa. Tänään myös. Aattelin, ku äiskä lähti lääkäriin ettei noita rahajuttui tarvi pelätä, mut toisin kävi. Kolikot kilisi. Raha haisi. Vaalit vaati. Korruptio rehotti. Mä näin valtavia valtionyhtiöit valtaamas meidän kaksioo. Ovesta tunki sisään yit, sampo, nokia, microsoft, elisa, sanoma, metso ja niitten kaverit. Pakenin koriin. Yritin sulkee ritiläoven. Varmistin et äiskän teippaama katto kestää.  Liimauduin laatikon laverille. Asetuin kynnet ulkona vahtimaan.

Rapussa jytisi. Satoi kaatamalla. Pimeä syveni. Äiskää ei näkyny ei kuulunu. Mä muistin possuflunssan, tulvat ja järistykset. Irakin ja Afkanistanin pommit. Venäjällä ammutut aktivistit ja toimittajat. Maat sodassa. Laman.

"Mä tarviin lääkityksen" naukasin ku äiskä kampes eteiseen. "Sullaki on lääkitys, etkä pelkää yhtään." "Mua vainottiin ku olit poissa."  Äiskä, älä lähe enää koskaan."

Äiskä siihen: "Tuu Viiputti syliin, puhutaan tästä." Me juteltiin hartaasti ja pitkään. Mä rauhotuin. Päätin pärjätä pillereittä. Äiskäki sano et labrat näytti olevan ok. Pitkäsokeri kohentunu eli insuliini tehoaa. Äiskä näytti melkein iloiselta. Pilviverhokin alkaa hajoamaan. Illalla voi jo paistaa aurinko. Lähden syömään Lidilin halpis- sapuskaa kalkkunaa- ja lammast liivattees. Jälkiruuaks on saman firman naksui. Äiskä keitteli taas eilen siskonmakkarasoppaa. Siitä riittää moneks päiväks. Se lähtee huomenna asioille apteekkiin, kirjastoon ja hakee passinsa. Mä sanoin et saa mennä. Mä kyllä selätän vainoojani.

Sataako teilläpäin kamut?