Äiskän piti siivota, mut se juuttu kirjan kanssa sohvalle. Oon huolestunut sen vuotavist silmist, vaik syyttävä sormi ei osoittelekaan mua. Yritän hallita hurlumeit. Noukin villakoirii. Syön omat karvani napeliin. Teen kaikkeni ettei imuri pärähdä pelottelemaan. Tänään se onnistui. Huomisest en viel tiedä.

Nyt äiskä vei multa peiton parvekkeelle.

Nyyhh... peitoton ilta, ehkä yökin tiedossa.