mutta antaa sataa.

Äiskäkään ei lähtenyt lähimetsään. Eikä kauppaan. Ei kirppikselle. Ei niin minnekään. Se antaa kinttujensa levätä. Ja on niin mielissään kun vihlominen näyttää loppuneen. Äiskä kävi tänään kylppärissä "itekampaajalla." Mä ihmettelin kuhninta- aikaa. Se viipyi kylppäris tunteja, ainakin musta tuntui siltä ku kintut ristis ootin laatikolle pääsyy. Mä luulin et se leikkaa kynsiään myötätunnon elkeenä, mut erehdyin. Naukasin: "Kusen lattialle, jos et päästä mua sinne." Äiskä uskoi. Mä en ollut uskoa silmiäni. Lattian peitti tuon kaavat ja tukka näytti tosi lyhyelt. Naukasin sille: "Miten nyt teet nutturan?" Äiskä siihen: "Kasvaa tää syksyyn mennes, onneks kuontalo on taipuisa niin eivät epätasaisuudet näy." Mä: "Tukkas on hieno." Äiskä: "Ja hiukan paksumpi kuin vielä viime kesänä." Mä: "yesh"  Äiskä: "Tervashampoo tekee ihmeitä." Mä: "Yäk, sekö täällä haisee?" Äiskä: "Sepä se, leikataanko sullekin otsatukka?" Se naksutteli saksia mun nokan eessä. Mä säntäsin pakoon patterille. Osuu viel koovaan, manailin; ja päätin ottaa tirsat.

Hauuuukotus kamut, taidan ottaa toisetkin tirsat.