sanoi äiskä ku kömpi aikaisin olkkariin. Otin pyynnöstä vaari ja riensin katsomaan mitä jääkaapista löytyisi. Vaikka mitä, totesin: rieskaa, juustoo, salaattii, kurkkuu, mustaherukoita, jogurttii, klementiinii.

Äiskä istui tyytyväisenä valmiiseen pöytään. Unohti minut ja tarpeeni. Nuokkui pitkään lehtensä kanssa. Muisti minut ja tarpeeni. Rapsi loput sardiiniliivatteesta kippooni. Vaihtoi paprut. Meni uusiounille. Uni viskas äiskän menneisiin: se yritti pitää puoliaan vihamielisellä työpaikallaan. Keksi metkun toisensa perään. Teki töitä vain päivän viikossa. Eikä halunnut edes palkkaa. Eläke juoksi ja sillä pärjäsi, kun ei paljoa halunnut, eikä tarvinnut. Yksinäisyys riipoi äiskää, mutta tottui se siihenkin.

Mitä loppiainen tuo tullessaan, ihmettelen. Äiskäkin ihmettelee samaa. Ottaa eilen saamansa äänikirjan. Napsauttaa kuuntelulaitteen päälle ja vajoaa sohvaan niskatyynyineen kaikkineen.

Kamut loppiaisen lopetteluun kaikkea hyvää!