Äiskä lukee omia kirjoituksiaan, eikä välitä musta tuon taivaallista. Marmatin siitä: siis siitä ettei mun vaivoja oteta tosissaan. Suihkin edelleenkin minne sattuu. Äiskä on vain nostanut kaikki rätit ja pehmot saavuttamattomiin: huono, sanoin ja pissin taas köksän lavuaariin. Yhteen pöydälle unohtuneeseen pyyhkeeseen ja lattiakaivoon. Saat ritilän vessanpönttöön, lupasi äiskä eilen, mutta ei jaksanut lähteä asioille. Saat ja saat: puhumatta paras. Äiskä miettii mitä teksi kaikille aloittamilleen kirjoitelmille. Sanoin, et synnytä niistä buukkeja. Omakustanna ja myy ovelta ovelle. Lupasin auttaa. Hyvä luvata, koska luulen ettei niistä koskaan valmista tule. Äiskän aivot on tehohoidettu sekametelipikseleiksi. Sen lähimuisti on lyhyt kuin pupun hännäntypykkä. Lyhyempi kuin mulla.
Me tarjoiltiin äsken Jannelle iltapala. Tyhjennettiin pakastin muovikasseihin - mukaan Puustellinrinteeseen. Huomenna voisi pestä jääluukun. Tänään on ohjelmassa parien luistelua. Alan katsomaa sitä äiskääni lämmittäen.
Toivon niin, niin, että tää mahan nykiminen loppuisi.